Ihmisistä ja vähän muustakin

Tässä jo "muutaman vuoden" ihmisiä seuranneena, en voi lopettaa ihmettelemästä joitain asioita. Käyn yleensä kaupassa hieman ennen sulkemisaikaa, jotta siellä olisi mahdollisimman vähän ihmisiä. Ilmeisesti kuitenkin on ihan sama, onko ihmisiä kaupassa paljon vai vähän, ne seuraavat minua ja löytävät tiensä sinne missä minäkin olen. Olen tarkkaillut jo pitemmän aikaa tätä laumakäyttäytymistä erilaisin kokeellisin menetelmin. Yksi suosikeistani on "seuraa johtajaa". Etsin kaupasta ihmisistä vapaan hyllyvälikön ja menen toljottamaan jotain pakkausta. Paikalla ei tarvitse kovin kauaa seisoskella, että saisi seuraa. Yleensä tämä seuralainen ei ole satunnaisesti ilmestynyt paikalle, vaan hän ilmeisesti hautoo samoja ajatuksia kuin minäkin. Senpä vuoksi hän hitsautuu kylkeeni kiinni, nuoltuna kuin postimerkki. Otan askeleen sivulle ja alan katselemaan jotain muuta pakkausta. Kuinka ollakaan, tämä uusi ystäväni tekee saman eleen. Otan jälleen kerran askeleen sivulle ja huomaan, että olen saanut oman pikku kiertolaisen, oman kuuni.

Eräs professori Saksassa kertoi minulle, että on tehty tutkimus, jossa mitattiin eri maiden kansalaisten suosimia "hajurakoja". Siis etäisyyksiä ihmisten välillä. Etäisyyksiä, jolloin ihmiset eivät tunne itsejään ahdistetuiksi. Mikäli muistan oikein, niin saksalaisilla (ja monilla muilla keskieurooppalaisilla) hajurako oli luokkaa 10-20 cm. Suomalaisilla tämä turvallinen välimatka oli noin metrin luokkaa. ÄLKÄÄ NYT HYVÄT SUOMALAISET ALKAKO KAVENTAMAAN TÄTÄ MATKAA!

Toinen mielenkiintoinen seikka ihmisissä on se, että vaikka ihmiset kuinka olisivat laumasieluja, niin he ovat myöskin tyhmiä, kun olettavat, että myös kaikki eloton omaisuus haluaa myöskin olla suurena laumana. Olin tuossa eräänä kauniina päivänä viemässä romua talon häkkikomeroon ja koska kuljin myös puutarhatyökalujen ohi, ajattelin lainata sieltä toviksi lapiota. Ajatus oli hyvä, mutta jätin toteuttamatta. Puutarhatyökalusälä on ahdettu yhteen nurkkaan pyöräkellarissa ja kuinka ollakaan, juuri tämän nurkan eteen olivat löytäneet tiensä puutarhakalusteet, lastenvaunut, joku risuista tehty koristeympyräkartiosysteemi sekä muutamat polkupyörät. Muualla pyörävarastossa tilaa olikin sitten hyvin, ainoastaan tämä nurkka oli ahdettu täyteen. Teoriani tähän on, että massat todellakin vetävät toisiaan puoleensa. Sitä ei tule ajatelleeksi sen suuremmin, vaikka siitä puhuttiin jo peruskoulufysiikan oppimäärissä. En olisi voinut uskoa, että se keskinäinen vetovoima on noin voimakas.