TradeTracker

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kevätkiima!

Se on nyt täällä... Ainakin pikkuhiljaa tuloillaan. Nimittäin kevät. Kevät ja kesä on ulkoilun aikaa ja olenkin meidän perheelle järjestänyt ulkoiluohjelmaa tulevalle viikonlopulle. Raivasin pimeimmän nurkan pihasta uutta kukkapenkkiä varten. Kukkapenkistä tuleekin teemapenkki... ja toivon suuresti, että tavoitteessani onnistun. Tarkoitus olisi nimittäin tehdä korpimaisemaa muistuttava näkymä.
Tabula rasa
Penkistä tulee turveharkoilla korotettu noin 600 x 2200 mm pläntti. Kasvuston tulee sietää varjoa ja puolivarjoa ja myös ehkä satunnaisesti vierailevaa aurinkoa. Yllättävän paljon mielenkiintoisia kasveja kyseisiin olosuhteisiin löytyykin ja se on vain minun onneni (ja myös epäonneni, koska kaikki ei yksinkertaisesti mahdu).

Viikonloppuna alkukodissa vieraillessani vierailin myös tiluksillani metsän siimeksessä. Sieltä tarttui mukaan mm. paria erilaista sammalta, sinivuokkoa, marjavarpuja ja naavaa. Entuudestaan varjoisan paikan kasveja on kotkansiiven ja karvakonnanliljojen muodossa, kuunliljoja unohtamatta. Eiköhän niistä saada jotain leivottua, kun vielä toimituksen alla on yksi lumikki ja jotain muutakin.

Metsän antimet


Pihan valoisa puoli on pyhitetty tietysti hyötykasveille, kuten tomaateille, pavuille, kurkuille, chileille ja mausteyrteille. Ehkä mansikkaakin saattaisi tulla. Alkukodista toin myös parit herukkapensaan oksat ja viime kesänä istutin marjasinikuusamia kaksin kappalein akileijapenkin viereen.

Aurinkoinen nurkka ja chilit



  Olipa muuten hauska huomata helatorstaiviikonlopun jälkeen kotiin palatessaan, että narsissitkin ovat alkaneet kukkimaan ja tulppaanitkin kohta avaavat nuppunsa. En itseasiassa tiennytkään, että minulla oli myös tuollaisia narsisseja mitä maasta nyt ponnahti... Mitä lien miettinyt kun sipulit hankkinut.





Yllätysnarsissi

maanantai 5. joulukuuta 2011

Lukemisesta

Koska viimeksi luin kirjan? Siis alusta loppuun. Huomasin, että minulla on lukuisia loistokkaasti aloitettuja lukuprojekteja mutta myös lukuisia loistokkaasti kesken kaiken lopetettuja lukuprojekteja. Missä on vika, että lukemiseen liittyvää työtä ei voi suorittaa kunnialla loppuun?

Olen koettanut ahmia erilaista kirjallisuutta. Novelleja, romaaneja, runoja, esseitä. Eri kielillä olen yrittänyt lukea myös. Kaikki on yhtä tasapaksua mössöä.

Tarttuipa hyllystä käteeni kuitenkin lähes kaikille tuttu Dante, Divina Commedia. Kirjan välissä keltainen post-it-lappu, jossa lukee:

On paikka alhaalla: ei siellä tuskaa,
pimeys vain; ei siellä kaiu ääneen
valitus, kuuluvat vain huokaukset.


Helvetin esikartanoiden lävitse luovittuani Kiirastulen seitsemänteen lauluun, löysin nämä säkeet. Niistä tuli jotenkin kotoisa tunnelma.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Back to basics

Hmm.. Mistä tämä helvetin "blogaaminen" alkoi? Pihasta! Sain pihan... Tai siis se oli luonnollinen jatkumo sille, kun astuu takaovesta ulos. Anyways, tuli piha, tuli kasvit jne. Vihreähän on rauhoittava väri. Olenkohan käänteisihminen kenties? Minua vihreä takapiha ei missään nimellä ole rauhoittanut vaan juurikin riehoittanut. Blogin idea oli kertoa erilaisista piha- ja sisäkukkapuuhista, joita harrastelen. Ehkä esitellä muutama lemmikki(eläin) siinä samassa. Vitut, olen sortunut pilkkaamaan ihmisiä. Valittamaa, nillittämään ja kitisemään.

Kun katselen tuota edellistä kirjoitusta, niin voin vain kuvitella kuinka minulla oli tunteet pinnassa ja miten näppäimistöllä kimpoilivat salamat ja tulikivet. Pitäisikö blogin väri vaihtaa johonkin angstisempaan, sekä ehkä banneri heittää hevon kukkuun? Mielipiteitä?

Noh, kerron sen verran "elämästäni", että Espoon kaupunki EI ole tehnyt tuolle leikkaussalimaiselle puistovalaistukselle yhtään mitään, EI YHTÄÄN MITÄÄN. Päätin vastata haasteeseen virittämällä vilkkuvan sudenkorennon takapihalle. Jahka omistan isomman läjän rahaa (toivottavasti jossain vaiheessa), ostan sudenkorennolle kaveriksi vilkkuvan jääkarhun ja jouluksi virittelen vilkkuvan, laulavan, tanssivan ja rivouksia huutelevan poron takapihalle.

Olenkohan pikkumainen, kun moisesta asiasta jaksan valittaa kuukaudesta toiseen. Olenkohan pikkumainen, luulen, että tuo on ehkä isoin rikos ihmiskuntaa kohtaan koskaan? Ihan sama, se häiritsee minua ja minun elämääni, samoin kuin ne ihmiset, jotka seuraavat kaupassa.

Pihan ulkoasu ei ole edistynyt juuri lainkaan. Sain sen vastikään siivottua ylimääräisestä romusta ja kappas, lisää ylimääräistä romua ajautuu sinne tämän tästä. Nyt sentään löysin yhdelle kivikokoelmalle sopivamman paikan. En kyllä tajunnut, että niitä kiviä oli niin paljon, yksi on nimittäin viel eteisessä kenkätelineessä muovipussissa (paljon inessiivejä).










Tässä se, lähes siistitty terassi. Pahoittelen sotkua.





Pieni puutarha-apulaiseni, oma roundupini, rikkistensyöjä.





tiistai 18. toukokuuta 2010

Ihmisistä ja vähän muustakin

Tässä jo "muutaman vuoden" ihmisiä seuranneena, en voi lopettaa ihmettelemästä joitain asioita. Käyn yleensä kaupassa hieman ennen sulkemisaikaa, jotta siellä olisi mahdollisimman vähän ihmisiä. Ilmeisesti kuitenkin on ihan sama, onko ihmisiä kaupassa paljon vai vähän, ne seuraavat minua ja löytävät tiensä sinne missä minäkin olen. Olen tarkkaillut jo pitemmän aikaa tätä laumakäyttäytymistä erilaisin kokeellisin menetelmin. Yksi suosikeistani on "seuraa johtajaa". Etsin kaupasta ihmisistä vapaan hyllyvälikön ja menen toljottamaan jotain pakkausta. Paikalla ei tarvitse kovin kauaa seisoskella, että saisi seuraa. Yleensä tämä seuralainen ei ole satunnaisesti ilmestynyt paikalle, vaan hän ilmeisesti hautoo samoja ajatuksia kuin minäkin. Senpä vuoksi hän hitsautuu kylkeeni kiinni, nuoltuna kuin postimerkki. Otan askeleen sivulle ja alan katselemaan jotain muuta pakkausta. Kuinka ollakaan, tämä uusi ystäväni tekee saman eleen. Otan jälleen kerran askeleen sivulle ja huomaan, että olen saanut oman pikku kiertolaisen, oman kuuni.
Eräs professori Saksassa kertoi minulle, että on tehty tutkimus, jossa mitattiin eri maiden kansalaisten suosimia "hajurakoja". Siis etäisyyksiä ihmisten välillä. Etäisyyksiä, jolloin ihmiset eivät tunne itsejään ahdistetuiksi. Mikäli muistan oikein, niin saksalaisilla (ja monilla muilla keskieurooppalaisilla) hajurako oli luokkaa 10-20 cm. Suomalaisilla tämä turvallinen välimatka oli noin metrin luokkaa. ÄLKÄÄ NYT HYVÄT SUOMALAISET ALKAKO KAVENTAMAAN TÄTÄ MATKAA!

Toinen mielenkiintoinen seikka ihmisissä on se, että vaikka ihmiset kuinka olisivat laumasieluja, niin he ovat myöskin tyhmiä, kun olettavat, että myös kaikki eloton omaisuus haluaa myöskin olla suurena laumana. Olin tuossa eräänä kauniina päivänä viemässä romua talon häkkikomeroon ja koska kuljin myös puutarhatyökalujen ohi, ajattelin lainata sieltä toviksi lapiota. Ajatus oli hyvä, mutta jätin toteuttamatta. Puutarhatyökalusälä on ahdettu yhteen nurkkaan pyöräkellarissa ja kuinka ollakaan, juuri tämän nurkan eteen olivat löytäneet tiensä puutarhakalusteet, lastenvaunut, joku risuista tehty koristeympyräkartiosysteemi sekä muutamat polkupyörät. Muualla pyörävarastossa tilaa olikin sitten hyvin, ainoastaan tämä nurkka oli ahdettu täyteen. Teoriani tähän on, että massat todellakin vetävät toisiaan puoleensa. Sitä ei tule ajatelleeksi sen suuremmin, vaikka siitä puhuttiin jo peruskoulufysiikan oppimäärissä. En olisi voinut uskoa, että se keskinäinen vetovoima on noin voimakas.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Valo-ongelma

Jaah, eipä tässä kauaa mennytkään kun kaupunki päätti vastata reklamaatioon. Lupailivat tehdä jotain, tai ainakin miettiä, josko voisi tehdä jotain.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Tappouhkailua

Hmm... Mielenkiintoista miten nykyään voi niin heppoisin perustein heittää tappouhkauksia ilmoille. Eräs kaveri kertoi, miten kerrostalossa, jossa hän asuu oli uhattu tappaa joku pyykkituvan käyttäjä, koska ei ollut kaiketi siivonnut jälkiään. Lemmikkipiireissä olen kuullut tappouhkauksien satelevan vääristä mielipiteistä ja ircissä keskellä kirkasta päivää voi uhata tappaa kenet haluaa kertomatta syytä, varsinkin jos kohde on puolituntematon. Lapset uhkailevat koulussa toisiaan nyrkillä, faijalla ja puukolla. Tätä tekevät isommat lapset iltaisin nakkikioskilla. Lapset leikkivät tukehduttamisleikkejä, kaikki jotka eivät uskalla ovat nössöjä ja tulisi hakata.

Lakitekstiä lueskeltuani sain selville, että laittoman uhkauksen maksimirangaistus on kaksi vuotta häkkiä. Kuulemma suusanallisesti tai kirjallisesti uhkailemalla päätyy vain sakkorangaistuksiin, nekin suhteellisen naurettavia. Mitä hintaa siis pidetään ihmishengellä ja nimenomaan sillä henkisellä puolella. Pelon hintaa on kai vaikea määritellä, aivan kuten pelkoa itseäänkin.

Sitä miettii tultuaan uhatuksi haluaako astua asunnosta ulos vai haluaako pelätä tulla tapetuksi asuntoonsa.

Osa tappouhkauksista on kai pilaa, kiertokirjeitä tai kiertouhkauksia. Uhkaus pitää laittaa eteenpäin tai tulee vahingoitetuksi. Kuka tällaisesta hyötyy?

Kysyn vaan...

perjantai 13. marraskuuta 2009

Tällä viikolla minua vitutti

Olisikohan tuo jotenkin liian rankka otsikko? Noh, ihan sama. Viime viikolla aloitin mielenkiintoisella kurssilla istumisen. Kurssi tähtää itsensä johtamiseen ja tuntemiseen. Toisella luennolla istuessani keskiviikkona tuli mieleen nämä leffoista tutut itsensä vahvistamisen kurssit ja kirjat. Jenkkihapatusta! Kurssilla yksi tavoitteista on oppia tunnistamaan hyvät puolensa ja oppia hyödyntämään niitä. Oppia jopa kehumaan itseään. Sellainen ei vain sovi suomalaiseen mieleen, että pitäisi itseään hyvänä. Ja miksi pitäisikään. Muuallakin maailmassa tiedetään millaisia me olemme, miksi siis pettäisimme heitä.

Kurssin ensimmäisellä luennolla annettiin tehtäväksi jutella vierustoverin kanssa siitä, mitä tulee tekemään joskus pitkän ajan kuluttua. Kysymys oli sama, kuin mitä lapsena kysyttiin. Mikä sinusta tulee isona? Onko oikeasti niin, että en voi tietää. Olenko tuhlannut aikaani liiaksi, koska kosketuksen itse opiskeluun olen menettänyt jo kauan sitten? Menin lukkoon ja vastasin, että haluan asua kaukana täältä. Kuinka pitkälle pitää mennä päästäkseen kauas?

Keskiviikkona, tällä viikolla kertoi professori meille tärkeitä asioita tärkeistä muutoksista. Miksi en ole kuullut niitä muualta? Kuinka paljon taas tietoa salataan? Olenko vanha jäärä, ikuisesti muutosvastarintainen? Jos, niin onko siinä jotain väärä? Ensi vuoden alku muuttaa kaiken. Tulee suuri ja mahtava Aalto, Tsunami. Tuhoaako se minut, entä muut vanhat jäärät? Mitä kaikkea emme tästä muutoksesta vielä tiedäkään mitä olisi hyvä ehkä tietää. Aika pelottavalta kuulosti esimerkiksi se tosiasia, että tulevaisuuden Suomessa ei voi opiskella ellei osaa joko englantia tai ruotsia. Yhteiskuntaopin tunnilla joskus kauan sitten sanottiin, että historia toistaa itseään. Tarkoittaako se siis sitä, että Suomessa "ensimmäinen" virallinen kieli tullaan kieltämään tai ainakin sitä puhuvia syrjitään eikä heillä ole oikeutta koulutukseen eikä työpaikkoihin. Ketä tai mitä varten yliopistot kouluttavat ihmisiä? Keitä ovat ne opiskelijat, jotka niihin tulevaisuudessa pääsevät? Tuleeko Suomen yliopistot olemaan ensisijaisesti ulkomaalaisia ja vaihto-opiskelijoita varten? Kysymyksiä ilman vastauksia. Kusettaako rehtori?

perjantai 6. marraskuuta 2009

Valoilmiö etenee

On käynyt ilmi, että Espoon kaupunki ei ole suunnitelmiaan esittänyt naapurustolle (eli muutama taloyhtiö) puiston rakentelusta. Taloyhtiö toimittaa reklamaation Espoon kaupungille. Onko tämä ensimmäinen kerta, kun kaupunki toimii vasten lakia? Tuskin...

tiistai 20. lokakuuta 2009

Minppu kysyy, Espoo vastaa

Minppu kysyy:

Voiko valaisimet ajastaa sammumaan klo 00.00?

Espoo vastaa:

Se ei ole mahdollista.

Minppu kysyy:

Pelkäävätkö ihmiset pimeää?

Espoo vastaa:

Kyllä pelkäävät. Valo estää murtovarkauksia.

(roskapaivassa.netin mukaan kukat estävät murtovarkauksia. Rikoskomisario Mikko Halmeen mukaan murrot tapahtuvat silloin, kun asunnon asukkaat eivät ole paikalla. "Suurin osa asuntomurroista tehdään päiväsaikaan, voisi kai sanoa virka-aikaan, koska silloin on suurin todennäköisyys, että asunto on tyhjillään asukkaista." Valoilla ei siis ole yhtään mitään tekemistä murtovarkauksien estämisen kanssa.)

Minppu kysyy:

Miksi leikkipaikalle on laitettu häikäisevät valot?

Espoo vastaa:

Koska ne ovat samanlaiset, kuin Ahertajantien varressa olevat valot.

(Leikkialueen ja Ahertajantien lamppujen välinen matka on noin 100 metriä, tietä pitkin mitattuna noin 160 askelta. Kevyenliikenteenväylää muutaman metrin päässä taasen koristaa hieman järkevämmän näköiset, valon alaspäin suuntaavat lamput. Ahertajantien varresta muuten löytyy noin 4 erityyppistä valaisinta... Samanlainen mutta erilainen.)

Minppu kysyy:

Rikkooko Espoon kaupunki naapuruussuhdelakia?

(Laki eräistä naapuruussuhteista:

"17 § (4.2.2000/90)
Kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

Arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.
")

Espoo vastaa:

Kaupunki on taloyhtiön naapuri, joten taloyhtiön tulee tehdä valitus.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Espoon kaupunki kotirauhan häiritsijänä?

Olipas mukava homma, kun talon lähellä oleva leikkipuisto laitettiin uuteen uskoon ja kauniita pensaita myös istuteltiin maastoon. Mutta mitä vittua tämä taas meinaa?!! Olivat sitten pystyttäneet katulamput, tai puistovalaisimet leikkipuistoon niin, että valo räköttää yöllä SUORAAN meidän asuntoon sisälle. Pimennysverhotko pitäisi seuraavaksi hommata, ja talvea varten? Ja sarastuslamppu? Jos saan ne kaupungin laskuun, niin ehkä. Kyllä noita kädettömiä puusilmäisiä suunnittelijoita taas on riittänyt kun tollasen kivan jutun keksineet. Oletan, että puiston käyttäjäkunta on kuitenkin ollut jo tovin untenmailla siinä vaiheessa kun minä tämän jutun kirjoittamista aloitin.

Lähettääkö kaupunki vastaisuudessa unilääkkeitä, jotta yöunet voitaisiin taata vai menenkö henkilökohtaisesti kivittämään lamput rikki? Espoo on ihan helvetin mukava kaupunki asua ja yrittää ja tehdä vaikka mitä. Ehkä näin karsitaan nukkumalähiöitä sitten. Itse vietin yöni eteisen lattialla, oli kylpyhuoneen lisäksi ainoa paikka, jonne valo ei suoraan paistanut.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Päivitystä kasvirintamalla

Noniin, eipä ole taas hetkeen tullut avauduttua tännekään. Lukijoita ei taida hirveästi kuitenkaan harmittaa. :D

Noooh, anyways. Laitoin kasvialbumini visusti piiloon, koska pitäisi koko albumijärjestelmää hieman uusia. Kaikenlaista tauhkaa julkisesti nähtävillä ja se ei ole välttämättä ihan kiva juttu.

Tässä tosiaan hieman kuvapäivitystä :)



Photobucket

Aasinkorvalla useampikin lehdykkä

Photobucket

Saamani Haworthia, jossa valtaisa kukkavarsi

Photobucket

Uusi myöskin tämä vanilja, nam!

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Jäpittäjä

Vesisateessa takapihalla. Katsahdus sadevesiämpäriin, siellä loiskuu! Kuka sinne on pudonnut? Kukapa muukaan, kuin musta oranssinokkainen jäpittäjä. Mustarastas siis!

Tässä hän kuivattelee:

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Hajulaukka avautuu

Myyrän penteleet menivät ja söivät kukkasipulit. Nyt pihassa ei törrötä, kuin kaksi sipulikukkaa, koska ilmeisesti joku ötökkä söi myös ainoan liljani juurakon tai koko sipulin. Pitäisi varmaan kaivaa koko keksintö auki ja tarkastaa tilanne.
Aluksi luulin, että nämä kaksi törröttäjää olisivat tulppaaneita, Black Parrot-merkkisiä mutta nuppu paljastikin, että kyseessä ei ehkä olekaan tulppaani (en osannut lehdistä päätellä mitään mutta tiesin, että mikään lilja ei ole kyseessä). Kyselyni puutarha.netistä tuotti tulosta ja selvisi kukan suvuksi Allium ja kyseessä on siis jonkinlainen hajulaukka. Syy, miksi myyrät eivät olleet kelpuuttaneet näitä sipuleita ruokavalioonsa, johtuu kasvin epämiellyttävästä hajusta. Näin ainakin eräällä nettisivulla kerrottiin.

Tässä kuvaa hajulaukan kukkasten nupuista.

Opuntiat

Puutarha.netin avulla pystyin tunnistamaan minulla joskus olleen, sittemmin kuolleen kaktuksen jänönopuntiaksi. Kuinka ollakaan, hetki tiedon jälkeen löysin ko. kasvin Sellon kukkakaupasta ja se myytiin minikaktuksena. Nyt, muutama kuukausi myöhemmin on kaktus jotain muuta kuin mini. Lisäksi sain sille kaveriksi brasilianopuntian.

Tässä kuva kaveruksista, jotka tulevat hyvin toimeen samassa terrassa.

Voe veikkonen!

Onpas ollut mukavan pitkä tauko, etten ole muistanut tännekään kirjoitella yhtään mitään. Takapihan kanssahan kävi varsin niin, että linnut ja myyrät ovat käyneet syömässä kaikenlaisia herkkuja. Rucolan ovat jättäneet onneksi rauhaan. Senpä vuoksi ko. kasvi rehottaa pahemmin kuin yksikään rikkaruoho. Hyvä maku siinä on kaikesta huolimatta. Tässä vähän kuvatusta tuosta "kuuluisasta" projektistani nimeltä Takapiha.


Tässä kuva sinappikaalinkukasta.

tiistai 26. toukokuuta 2009

Ulkona paistaapi aurinko

Onpas kuulkaatte aivan ihana homma tuo aurinko. Kyllä niin taas oli mukavaa istua nurtsilla ja katsella kun rucola kasvaa. Kyllä, rucola on kasvanut jo pääsiäisestä asti ja on noin 5-10 senttiä korkeaa. Kohta saa tehdä salaattia! Siihen kun vielä lisää kirsikkatomaatin puolikkaita, kurkkua, vähän fetaa tai mozzarellaa ja balsamicoa päälle. Oliiviöljykin käy, kun sinne silppuaa reippaasti basilikaa joukkoon. Maissitkin ovat muutaman sentin taimilla, samoin punajuuret ja jotkut vielä tunnistamattomat sipulit. Tänään kylvin kanelibasilikaa, saa nähdä miten sen kanssa onnistuu vai meneekö istutukset hukkaan. Voikukkakin kasvaa mukavasti ja niistä Kamu-hirviö tykkää. Aluksi se nuolee kukat ja sen jälkeen silppuaa atomeiksi.

Ai niin. Basilikan ja mansikan harmonia on aivan mahtava. Tuoretta basilikaa (tavallista, sitruunaista, punaista, kanelista) sekä tuoreita mansikoita muussataan vaikka sauvasekoittimella mössöksi. Reilusti vaniljajäätelöä ja tuota mössöä niin jo on kesä!

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Askartelua


Kaupoissa kiertely kannattaa, joskus ainakin. Tänään löysin pari kivaa muovipurkkia ja jotain koristehiekkasysteemiä. Eilen löytyi pari hauskaa kaktusta mutta niille piti luonnollisesti rakentaa turvapaikka lintujen varalta. Sopivia tehdasvalmisteisia purkkeja ei tuntunut oikeen löytyvän ja siksi päädyin juurikin tuohon tarve-esineiden soveltamiseen. Etolasta löytyikin sopivat purkit hintaan 3,50€/kpl, niitä ostin kaksi. Samaisesta Etolasta ostin vielä Kekkilän luonnonruskeaa ruukkukatetta paketillisen hintaan 4,95€. Loput tarveaineet löytyivätkin ihan kotoisasti keittiöstä. Lopputulokseenkin olin lähes tyytyväinen.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Oho

Tovi taas mennyt tänne kirjoittelusta. Noh, kävin tuossa viikonloppuna maaseudulla ja äiti osti mulle lisää siemeniä. Punajuurta, ruusukaalia ja sokerimaissia pitäis laittaa kasvamaan. Ruohosipuli on alkanut jo rehottamaan ja samoin monet muut pikkukasvit :) Onko tämä sitä onnea kun saa kasvattaa ja hoitaa ;) 

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Röökille!

Huomasin juurikin äskettäin, että tupakkapensas on alkanut myös nostamaan päätään mullasta. Sekin on tosi kiva juttu :)