maanantai 5. joulukuuta 2011
Lukemisesta
Olen koettanut ahmia erilaista kirjallisuutta. Novelleja, romaaneja, runoja, esseitä. Eri kielillä olen yrittänyt lukea myös. Kaikki on yhtä tasapaksua mössöä.
Tarttuipa hyllystä käteeni kuitenkin lähes kaikille tuttu Dante, Divina Commedia. Kirjan välissä keltainen post-it-lappu, jossa lukee:
On paikka alhaalla: ei siellä tuskaa,
pimeys vain; ei siellä kaiu ääneen
valitus, kuuluvat vain huokaukset.
Helvetin esikartanoiden lävitse luovittuani Kiirastulen seitsemänteen lauluun, löysin nämä säkeet. Niistä tuli jotenkin kotoisa tunnelma.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Back to basics
Kun katselen tuota edellistä kirjoitusta, niin voin vain kuvitella kuinka minulla oli tunteet pinnassa ja miten näppäimistöllä kimpoilivat salamat ja tulikivet. Pitäisikö blogin väri vaihtaa johonkin angstisempaan, sekä ehkä banneri heittää hevon kukkuun? Mielipiteitä?
Noh, kerron sen verran "elämästäni", että Espoon kaupunki EI ole tehnyt tuolle leikkaussalimaiselle puistovalaistukselle yhtään mitään, EI YHTÄÄN MITÄÄN. Päätin vastata haasteeseen virittämällä vilkkuvan sudenkorennon takapihalle. Jahka omistan isomman läjän rahaa (toivottavasti jossain vaiheessa), ostan sudenkorennolle kaveriksi vilkkuvan jääkarhun ja jouluksi virittelen vilkkuvan, laulavan, tanssivan ja rivouksia huutelevan poron takapihalle.
Olenkohan pikkumainen, kun moisesta asiasta jaksan valittaa kuukaudesta toiseen. Olenkohan pikkumainen, luulen, että tuo on ehkä isoin rikos ihmiskuntaa kohtaan koskaan? Ihan sama, se häiritsee minua ja minun elämääni, samoin kuin ne ihmiset, jotka seuraavat kaupassa.
Pihan ulkoasu ei ole edistynyt juuri lainkaan. Sain sen vastikään siivottua ylimääräisestä romusta ja kappas, lisää ylimääräistä romua ajautuu sinne tämän tästä. Nyt sentään löysin yhdelle kivikokoelmalle sopivamman paikan. En kyllä tajunnut, että niitä kiviä oli niin paljon, yksi on nimittäin viel eteisessä kenkätelineessä muovipussissa (paljon inessiivejä).

Tässä se, lähes siistitty terassi. Pahoittelen sotkua.

Pieni puutarha-apulaiseni, oma roundupini, rikkistensyöjä.
tiistai 18. toukokuuta 2010
Ihmisistä ja vähän muustakin
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Valo-ongelma
maanantai 1. helmikuuta 2010
Tappouhkailua
Lakitekstiä lueskeltuani sain selville, että laittoman uhkauksen maksimirangaistus on kaksi vuotta häkkiä. Kuulemma suusanallisesti tai kirjallisesti uhkailemalla päätyy vain sakkorangaistuksiin, nekin suhteellisen naurettavia. Mitä hintaa siis pidetään ihmishengellä ja nimenomaan sillä henkisellä puolella. Pelon hintaa on kai vaikea määritellä, aivan kuten pelkoa itseäänkin.
Sitä miettii tultuaan uhatuksi haluaako astua asunnosta ulos vai haluaako pelätä tulla tapetuksi asuntoonsa.
Osa tappouhkauksista on kai pilaa, kiertokirjeitä tai kiertouhkauksia. Uhkaus pitää laittaa eteenpäin tai tulee vahingoitetuksi. Kuka tällaisesta hyötyy?
Kysyn vaan...
perjantai 13. marraskuuta 2009
Tällä viikolla minua vitutti
Kurssin ensimmäisellä luennolla annettiin tehtäväksi jutella vierustoverin kanssa siitä, mitä tulee tekemään joskus pitkän ajan kuluttua. Kysymys oli sama, kuin mitä lapsena kysyttiin. Mikä sinusta tulee isona? Onko oikeasti niin, että en voi tietää. Olenko tuhlannut aikaani liiaksi, koska kosketuksen itse opiskeluun olen menettänyt jo kauan sitten? Menin lukkoon ja vastasin, että haluan asua kaukana täältä. Kuinka pitkälle pitää mennä päästäkseen kauas?
Keskiviikkona, tällä viikolla kertoi professori meille tärkeitä asioita tärkeistä muutoksista. Miksi en ole kuullut niitä muualta? Kuinka paljon taas tietoa salataan? Olenko vanha jäärä, ikuisesti muutosvastarintainen? Jos, niin onko siinä jotain väärä? Ensi vuoden alku muuttaa kaiken. Tulee suuri ja mahtava Aalto, Tsunami. Tuhoaako se minut, entä muut vanhat jäärät? Mitä kaikkea emme tästä muutoksesta vielä tiedäkään mitä olisi hyvä ehkä tietää. Aika pelottavalta kuulosti esimerkiksi se tosiasia, että tulevaisuuden Suomessa ei voi opiskella ellei osaa joko englantia tai ruotsia. Yhteiskuntaopin tunnilla joskus kauan sitten sanottiin, että historia toistaa itseään. Tarkoittaako se siis sitä, että Suomessa "ensimmäinen" virallinen kieli tullaan kieltämään tai ainakin sitä puhuvia syrjitään eikä heillä ole oikeutta koulutukseen eikä työpaikkoihin. Ketä tai mitä varten yliopistot kouluttavat ihmisiä? Keitä ovat ne opiskelijat, jotka niihin tulevaisuudessa pääsevät? Tuleeko Suomen yliopistot olemaan ensisijaisesti ulkomaalaisia ja vaihto-opiskelijoita varten? Kysymyksiä ilman vastauksia. Kusettaako rehtori?